sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulu



Joulu juhlista jaloin, vai miten se menikään. Täytyy kyllä sanoa, että mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä paremmiksi joulut tulevat, vaikka voisi luulla päinvastoin. Ehkä se merkitys jollain tasolla muuttuu, kun joulu on lähinnä sitä yhdessä olemista ja fiilistelyä, mihin ei arkisin tahdo olla samanlailla aikaa, kun kaikilla on omat menonsa. Ehkä sitä myös jollain tasolla tajuaa elämän rajallisuuden ja sen kuinka aika kiitää kovaa vauhtia eteenpäin. Haluaa pitää kiinni niistä viimeisistä hetkistä, ennenkuin lapset lentävät maailmalle. Joka tapauksessa joulu on varsinaista terapiaa, kun voi muutamaksi päiväksi unohtaa ihan kaiken muun ja elää täysillä hetkessä. 




Meillä jouluaatto on niin perinteinen kuin vain voi olla. Saunomista, kuusen koristelua, jouluevankeliumi, herkullista vanhanajan jouluruokaa, lahjoja sekä yhdessä olemista ja tekemistä. Joulupukkia meillä ei ole käynyt koskaan, sillä varsin pienestä on lapsille valjennut tämä karu totuus parran takana piilottelevasta miehestä sekä äititontusta, joka hyvissä ajoin ostelee sekä pakkailee lahjoja ja piilottelee niitä joka paikaan unohtaen itsekin mitä missäkin on. Sen sijaan tänäkin vuonna yksi pojista teki pukin keikkaa aattoiltana ja lähti selkä köyryssä keppiin nojaten reissuun. Pieni bisnes se kannattaa joulunakin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti