tiistai 5. tammikuuta 2016

Nenä ruudussa



En tiedä pitäisikö olla enemmänkin huolissaan, kun en ole edes päätäni kolauttanut mihinkään. On nimittäin aika lailla viime aikoina pehmennyt tämä musiikki- ja elokuvapuoli. Voihan se tietysti olla niinkin, että raaka toiminta Netflixistä on vaan yksinkertaisesti katsottu läpi, uusia odotellaan ja sillä välin pitää suuntautua johonkin muuhun. Ilokseni miss Fisher on saanut lisäjaksoja ja niitä on jo pari katsottu kera Ukon ja kutimen. Netflixistä löytyy nyt kolme kautta ja tässä on laatu kohdillaan, ei paljon esteettisempää ja huolitellumpaa voi olla. 20-luvun tunnelma vie mukanaan, jännitys ei ole huippuluokkaa, mutta juonenkäänteet hupaisia ja eleet sekä ilmeet huikaisevia. Sopii erinomaisesti vaikkapa Hercule Poirot -faneille ja niille jotka nyyhkyttävät Downton Abbeyn perään.

Vaan täällä on lisäksi lähes koko loman soinut Norah Jones, jota ei ole aikaisemmin tullut noteraattua juuri lainkaan. Leppoista ja harmitonta, hyväntuulista kuunneltavaa. Come away with me, Feels like home ja Not too late. Tämä saa sisäisen minäni hyrräämään juuri sopivasti, missä ihan kaikki muusikot eivät onnistu. 

3 kommenttia:

  1. Onnellista, mielenkiintoista ja mukavaa tätä vuotta Sinulle toivottelen ♥

    VastaaPoista
  2. Miss Fisher ja Norah Jones on mun makuuni. Harmi ettei Fisheriä tuli normaalilta kanavalta, sillä ei mulla ole netflixiä, ja Norahin laulut aina vaan jaksaa säväyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti valuvaa ja sopivasti svengaavaa musaa :).

      Poista