torstai 21. tammikuuta 2016

Toscanan auringon alla



Elän vaihetta, jossa kirjat ovat vaihtuneet elokuviin, toisaalta hieman surullista, mutta toisaalta olen tutustunut moneen hienoon elokuvaan. Tänään meni Toscanan auringon alla ja ihan vaan siksi, että Italia-kaipuu on ihan mahdoton. Tarina selviytymisestä, yhteistyöstä, sinnikkyydestä ja rakkaudesta mielettömän ihanissa maisemissa. Jälkimakuna myhäilevä tyytyväisyys siitä, että asiat loppuviimeksi suttaantuvat, kun siihen uskoo ja elämä on yllätyksiä täynnä.

"Miksi saalistaa leppäkerttuja kovalla vaivalla saamatta niitä kiinni, kun voi nukahtaa niitylle ja herätessään on täynnä leppäkerttuja." Liika yrittäminen on yksinkertaisesti liikaa, mutta myös turhaa. "Kaikki on siis mahdollista, kun vain säilyttää aidon lapsekkuuden." Visuaalisesti kaunis ja hyvin intensiivisen sekä eleikäs elokuva piti lattean alun jälkeen leppoisassa otteessaan niin, että sitä olisi katsellut pidempäänkin. Mistä minulle tehtäisiin se 1700-luvulla rakennettu huvila Toscanasta, lähtisin oitis.

3 kommenttia:

  1. Elokuvan katsoneena ja kirjan lukeneena olen samaa mieltä kanssasi, ihana elokuva. Jos löydät sen huvilan niin minä ottaisin toisen:)

    VastaaPoista