sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Sininen hetki








Kauan kesti ymmärtää
kuinka helppoa on
maailmaa parantaa:
Että jotain muistaa
ja jotain unohtaa,
että hymyilee
lapsen lailla,
eikä pelkää rakastaa.

Tommy Tabermann



torstai 21. tammikuuta 2016

Toscanan auringon alla



Elän vaihetta, jossa kirjat ovat vaihtuneet elokuviin, toisaalta hieman surullista, mutta toisaalta olen tutustunut moneen hienoon elokuvaan. Tänään meni Toscanan auringon alla ja ihan vaan siksi, että Italia-kaipuu on ihan mahdoton. Tarina selviytymisestä, yhteistyöstä, sinnikkyydestä ja rakkaudesta mielettömän ihanissa maisemissa. Jälkimakuna myhäilevä tyytyväisyys siitä, että asiat loppuviimeksi suttaantuvat, kun siihen uskoo ja elämä on yllätyksiä täynnä.

"Miksi saalistaa leppäkerttuja kovalla vaivalla saamatta niitä kiinni, kun voi nukahtaa niitylle ja herätessään on täynnä leppäkerttuja." Liika yrittäminen on yksinkertaisesti liikaa, mutta myös turhaa. "Kaikki on siis mahdollista, kun vain säilyttää aidon lapsekkuuden." Visuaalisesti kaunis ja hyvin intensiivisen sekä eleikäs elokuva piti lattean alun jälkeen leppoisassa otteessaan niin, että sitä olisi katsellut pidempäänkin. Mistä minulle tehtäisiin se 1700-luvulla rakennettu huvila Toscanasta, lähtisin oitis.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Väriä, ainakin oranssia



Joskus tässä elämässä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä oikeasti on tärkeää. Onko se se, että juoksemme yleisten odotusten perässä vai se että elämä tuntuu siltä, että on hyvä elää. Teemmekö erilaisia ratkaisuja toisten asettamien odotusten mukaan, asetammeko me itse lähes huomaamattamme tietynlaisia odotuksia muille. Odotuksia, joiden toteutumattomuus aiheuttaa varsin ristiriitaisia tunteita. 

Kaikki muutokset, olkoon ne sitten muiden mielestä kuinka kummallisia tai mahdottoman oloisia tahansa ovat arvokkaita silloin, jos ne parantavat yksilön elämisen laatua. Samat tavoitteet ja oletukset eivät päde kaikkiin, elämän polku ei aina ole niin suoraviivaista. On tärkeää toteuttaa omia unelmiaan ja toiveitaan siitä huolimatta, että ne eivät ole oletetun toimintamallin mukaisia. Tässä maailmassa tarvitaan väriä ja rohkeutta.

"Luovuttaminenkin on rohkeutta. Itse toivoisin, että voisin sinnittelyn sijaan antaa periksi,
jos tilanne niin vaatii."  Henna Helmi Heinonen, Kodin Kuvalehti 1/2016


maanantai 11. tammikuuta 2016

Räpsöön takaranta - Tule sellaisena kuin olet




Tällaisena velvoitteiden ja rajoitteiden sekä vaatimusten aikana on hienoa, että johonkin pääsee ilman pääsylippua. Räpsöön takaranta - Tule sellaisena kuin olet. Ei kysytä surua ei iloa, ei rahaa eikä rakkautta, ei kokoa eikä näköä, ei kokemuksia eikä näkemyksiä, ei maata eikä kansaa. Kyllä kelpaa, ihan jokainen.











sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Onnellinen tekeminen



Ratsastatko uusien trendien aallonharjalla moderneja käsitöitä tekemällä? Sairastatko neuloosia?Patalappujen tekoa voi tuskin kutsua kovin älylliseksi tai taidollisesti haastavaksi toiminnaksi, mutta rentouttavaksi kylläkin varsinkin kun sen yhdistää sopivaan musiikkiin tai pistää varpaat kohti rätisevää takkaa. Tykkään. On aikamoinen taitolaji osata heittäytyä vapaalle tässä suorittamisen yhteiskunnassa, siihen ilmiselvästi vaaditaan ihan omat keinonsa. Luin viikko takaisin jutun siitä, että pelkkä käsitöiden ajatteleminenkin rentouttaa, joten voi vaan kuvitella mitä se varsinainen tekeminen sitten tekee. Pysähtyminen päivittäin on ihan ehdottoman tärkeää ja käsitöiden lomassa tulee käytyä läpi monia sellaisia asioita, jotka ehkä muuten jäisi käsittelemättä.

On kyllä ilo seurailla ihmisten käsityöbuumia, sillä monet vanhat tekniikat kuten kirjonta, kudonta ja lankojen kehrääminen ovat jälleen muodissa ja ovat saaneet ihan uutta persoonallista twistiä. Siihen kun vielä yhdistetään kestävän kehityksen periaate ja värkkäillään rikkinäisistä vetoketjuista, klipsuista sekä karkkipapereista ollaan jo lähellä täydellisen ideaalia askartelua. Mielenkiintoista muotia ovat myös neulegraffitit, puiden ja kaiteiden sekä polkupyörien ympärille kiedotut kirjavat neuletilkut, joita löytyy vaikkapa Satamapuistosta. Otanpa teille muutaman kuvan jossain kohtaa. Käsityövillitys näkyy myös lisääntyneinä lankakauppoina, nettiputiikkeina ja neulekahviloina, joiden valikoimat ovat välillä aika huikaisevia.

Jos ei oikein tiedä mitä tekisi, kannattaa hakea inspiraatiota perinteisten kanavien lisäksi myös Etsystä. En edes yritä selvittää mitä kaikkea sieltä löytyy ääripäästä toiseen. Valmiita ohjeita on myös tilattavissa vaikka kuinka paljon, jos kotimaiset eivät enää riitä. Tässä myös muutama ideasivu, jos patalappujen teko tuntuu liian tavanomaiselta: Berroco, Twist Collective, Purlbee, Drops Design, Leethalknits.

P.S Huomasittehan anopin kutomat pitsisukat ♥



lauantai 9. tammikuuta 2016

-24








tiistai 5. tammikuuta 2016

Nenä ruudussa



En tiedä pitäisikö olla enemmänkin huolissaan, kun en ole edes päätäni kolauttanut mihinkään. On nimittäin aika lailla viime aikoina pehmennyt tämä musiikki- ja elokuvapuoli. Voihan se tietysti olla niinkin, että raaka toiminta Netflixistä on vaan yksinkertaisesti katsottu läpi, uusia odotellaan ja sillä välin pitää suuntautua johonkin muuhun. Ilokseni miss Fisher on saanut lisäjaksoja ja niitä on jo pari katsottu kera Ukon ja kutimen. Netflixistä löytyy nyt kolme kautta ja tässä on laatu kohdillaan, ei paljon esteettisempää ja huolitellumpaa voi olla. 20-luvun tunnelma vie mukanaan, jännitys ei ole huippuluokkaa, mutta juonenkäänteet hupaisia ja eleet sekä ilmeet huikaisevia. Sopii erinomaisesti vaikkapa Hercule Poirot -faneille ja niille jotka nyyhkyttävät Downton Abbeyn perään.

Vaan täällä on lisäksi lähes koko loman soinut Norah Jones, jota ei ole aikaisemmin tullut noteraattua juuri lainkaan. Leppoista ja harmitonta, hyväntuulista kuunneltavaa. Come away with me, Feels like home ja Not too late. Tämä saa sisäisen minäni hyrräämään juuri sopivasti, missä ihan kaikki muusikot eivät onnistu. 

maanantai 4. tammikuuta 2016



Jos joku uskaltaa sanoa, että talvi ei ole kaunis, aion kiivaasti olla eri mieltä. Tosin huomenna ja ylihuomenna, jos pakkanen paukkuu parissakymmenessä kitisen varmasti lämmittäessäni, mutta tänään oli suorastaan säkenöivää. Olin ensimmäisenä uuden lumen peittämällä rannalla ja melkein hävetti tehdä jälkiä vitivalkoiseen pehmeään lumeen, niin hohtavan kaunista se oli.









sunnuntai 3. tammikuuta 2016

The Merry Monk



Kyllä taas niin mieleni ilostutin, kun istuin tovin Munkkilassa. Hyvä ystävä, Maijan herkkuruoka, kuppi kuumaa kaakaota, uusimmat juonenkäänteen ja pikkuisen vielä filosofointia, mitä sitä ihminen enempää tarvitsisi. Aikaahan siinä vierähti niin kauan, että ulkona jo hämärsi ja gastropubikin meni kiinni. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen päivään.


Nyt koitamme kärvistellä kolmisen viikkoa omien muonien turvin, sillä Munkkila on kiinni melkein tammikuun loppuun saakka. Eiköhän sitä jotenkin selvitä.

The Merry Monk, Gastropub, Satamapuisto 1, Reposaari







perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuoden ensimmäinen



Mikä siinä onkin, että se vuoden ensimmäinen tuntuu niin juhlalliselta, ihan samanlainen päivähän se on kuin kaikki muutkin. Koska halusin ottaa päivästä kaiken irti, nappasin Ukon heti aamusta mukaani ja teimme pitkän, pitkän lenkin pitkin rantoja ja poikkesimme kioskilla syömässä. Tuulista, raikasta ja niin leppoista. Aamutuimaan ei paljon liikennettä ollut muutamaa koirantaluttajaa lukuun ottamatta. Ihana rauha yöllisen paukuttelun jälkeen.

Tänä viikonloppuna meillä onkin taas neljä poikaa, kun lainapoika on kyläilemässä. Tukiperheeksi ryhtyminen on ollut varsin antoisaa ja pikku vilpertti on oikea kultakimpale. Poikien vanhat lelut ovat ahkerassa käytössä, monta ihanaa muistoa tulee mieleen ja vähän haikeana jää aina odottelemaan seuraavaa lainakertaa. Painitaitoni ovat armottomasti ruosteessa ja sen asian eteen pitää pikimmiten tehdä jotain.